Maapallolla puhuttavien kielien määrää on vaikeaa tarkkaan arvioida. Se mikä on oma kielensä, voidaan määritellä monella tavalla. Onko murre oma kielensä vai osa jotain muuta kieltä? Yleensä kieliä määritellessä on otettu huomioon ymmärretäänkö niitä keskenään, eli käytetään keskinäisen ymmärryksen kriteeriä. Sen mukaan keskenään ymmärrettävät murteet eivät ole omia kieliään.

Mutta voivatko kaksi toisiaan muistuttavaa, mutta eri valtion alueella olevaa kieltä laskea sitten samaksi kieleksi? Suomen ja eestin kielet esimerkiksi muistuttavat toisiaan melkoisesti, ja keskinäinen ymmärryskin on jonkinlaista joskaan ei kaikenkattavaa. Kuitenkin on selvää että ne ovat aivan omia kieliään. Sama tilanne on ruotsin ja norjan kielien kanssa. Nekin ovat siitä huolimatta aivan omia kieliään. Mutta toisaalta entisen Jugoslavian alueen uudelleen muodostumisen jälkeen on ollut haastavaa määritellä uusille valtioille omia kieliään, kun kielirajat eivät noudatakaan enää valtion rajoja.

Bosnia, serbi, kroaatti – ovatko ne omia kieliään

Helsingin yliopiston Lindstedt ja Nuorluoto (toukokuu 2000) ovat laatineet entisen Jugoslavian alueella oleviin kieliin liittyen materiaalin, jonka voi ajatella linjaavan uudelleen kielten luokittelua. Sen mukaan kahta samankuuloista ja keskenään ymmärrettävää kieltä ei voi automaattisesti tulkita samaksi kieleksi, ja toisaalta murteita, joita ei kuitenkaan keskenään ymmärretä, ei voida automaattisesti laskea eri kieliksi. Esimerkiksi Kiinassa ja Saksassa on tällaisia murteita.

Kieltä määriteltäessä tuleekin lähtökohtaisesti luokitella kirjakielet, minkä niminen kieli on ja miltä se kuulostaa. Entisen Jugoslavian alueella yhteinen kieli oli serbokroaatti. Alueen kolmeen valtioon jakautumisen myötä alkoi kuitenkin kullakin alueella muodostua samasta kantakielestä omat oppikirjat, kieliopit ja pienet kielelliset vivahteensa. Eli kirjakieli. Ja nyt tilanteen vakiinnuttua onkin tämän alueen kielet alettu luokitella kolmeksi eri kieleksi eli bosniaksi, serbiksi ja kroaatiksi. Huolimatta siitä että ne ovat edelleen keskenään ymmärrettäviä.

6000 vai 9000 eri kieltä

Kieliä syntyy ja niitä kuolee, mikä vaikeuttaa myös laskemista. Tutkimuskentän ollessa koko maailman laajuinen on joissain tapauksissa vaikeaa, jopa mahdotonta tietää ovatko jollain vähemmän tunnetulla tai syrjäisellä alueella puhutut kielet samaa vai eri kieltä. Alueilla joilla on runsas biologinen monimuotoisuus, paljon eri heimoja sekä kulttuureja, sanotaan olevan myös runsas kielellinen monimuotoisuus. Vastaavasti esimerkiksi Euroopan alueella puhutaan vain noin kolmea prosenttia maailman kielistä.

Eniten erilaisia kieliä sisältävä alue on Papua -Uusi -Guinea, jossa puhutaan noin 830 eri kieltä, Indonesiassa puolestaan 730. Seuraavina listalla ovat Nigeria, Intia, Meksiko, Kamerun, Australia, Brasilia sekä Kongo. Näissä valtioissa puhutaan kaikkiaan jo noin 3770 eri kieltä mikä on laskutavasta riippuen jopa puolet tai ainakin kolmannes kaikkien maailmalla puhuttujen kielten määrästä.

Kun viittomakieliä, jotka nekin ovat eri kielissä erilaiset, ei otetaan laskuihin mukaan, on maailmassa määrittelytavasta riippuen kaikkiaan siis noin 6000 – 9000 eri kieltä.

Useat näistä kielistä ovat hyvin pienen väestön sisällä puhuttuja, eli saattaa olla vain muutama tuhat ihmistä jotka kielen hallitsevat ja sitä käyttävät. Arvellaankin että jopa puolet näistä pienien ryhmien käyttämistä kielistä tulee katoamaan seuraavan sadan vuoden kuluessa. Tärkeää olisikin dokumentoida ja opettaa kieltä myös seuraaville sukupolville jottei tämä kielten monimuotoisuus hupene ajan myötä.

Mandariinikiina suurimpana

Jos luokitellaan kielet suurusjärjestykseen äidinkielenään puhuvien määrän mukaan niin eniten maailmassa puhutaan mandariinikiinaa, jota kaikkiaan puhuu 1,2 miljardia ihmistä lähinnä Kiinan, Singaporen, Taiwanin sekä Malesian alueilla. Äidinkielenään mandariinikiinaa puhuu noin 950 miljoonaa ihmistä. Toiseksi puhutuin kieli on espanja. Pääosin Espanjan, Meksikon sekä Keski-ja Etelä-Amerikan aluilla espanjaa puhuu noin 466 miljoonaa ihmistä, joista äidinkielenään 400 miljoonaa.

Englanti on maailman yleiskielen asemastaan huolimatta vasta kolmanneksi eniten puhuttu kieli. Sitä puhutaan eniten Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa sekä Iso-Britanniassa. 765 miljoonaa ihmistä puhuu kieltä mutta äidinkielenään 360 miljoonaa. Muita suuria kieliä ovat järjestyksessä hindi, arabia, portugali, bengali, venäjä, japani, panjabi, saksa, jaava sekä wu -kiina.