Suomen kielen serkut ja pikkuserkut

Maailmassa puhutaan noin 6000 – 9000 kieltä laskutavasta riippuen. Nämä kielet jaetaan noin 200 eri kieliryhmään eli kielikuntaan. Kielikuntien sisäiset kielet ovat keskenään sukulaiskieliä. Suomen kieli kuuluu uralilaiseen kielikuntaan, ja sukulaiskieliä sillä on muutamia kymmeniä. Ne ovat ikäänkuin suomen kielen serkkuja tai pikkuserkkuja.

Saman kielikunnan kielillä on siis yhteinen esi-isä eli kantakieli. Suomen kielen kantakieli on nimeltään uralilainen kantakieli. Tätä kieltä on puhuttu satoja tai jopa tuhansia vuosia sitten, ja siitä on lähtenyt muodostumaan lukuisia omia kieliään. Näiden kielten sukulaisuus näkyy silti yhä yhteisissä elementeissä, kuten sanastossa ja päätteissä.

Uralilaiset kielet voidaan jakaa edelleen alaryhmiin. On lähisukukieliä ja sitten kaukaisempia etäsukukieliä. Lähisukukielillä on ollut läheisempi välikantakieli. Uralilaisista kielistä moni on hyvin pienen ryhmän sisällä puhuttu kieli ja siksi tuntemattomampi. Osa kielistä on uhanalaisia ja jopa vaarassa kadota.

Suomen kieli kuuluu alaryhmään itämerensuomalaiset kielet, ja sen lähisukukieliä ovat viro, sekä karjalankielet vepsä, liivi, vatja ja inkeroinen. Saamelaiskielet ovat myös oma alaryhmänsä ja siihen kuuluu kymmenkunta saamelaiskieltä.

Ugrilaiset kielet ovat oma alaryhmänsä, ja siihen kuuluu unkari, mansi sekä hanti. Samojedikielien alaryhmään kuuluu nenetsi, nganasani, enetsi sekä selkuppi. Permiläisiä kieliä ovat udmurtti ja komi. Lisäksi on mordvalaiskielet sekä mari, joilla ei ole omaa alaryhmää.

Uralilaisten kielten yhteisiä piirteitä

Sukulaiskielten esi-isää uralilaista kantakieltä on puhuttu tuhansia vuosia sitten. Siitä on kehittynyt omat alaryhmänsä ja niissä edelleen omat kielensä. Sukulaiskielillä voi olla jonkin verran samaa sanastoa, etenkin saman alaryhmän sisällä, mutta enemmän löytyy kuitenkin muita piirteitä joissa sukulaisuus ilmenee.

Saman kielikunnan sisällä olevia kieliä saattaa olla helpompi oppia osittain yhteisen sanaston sekä yhteisten kieliopillisten piirteiden myötä. Kuitenkin esimerkiksi unkarin ja suomen kielissä on eroja jo melkoisesti, eikä toisiaan muistuttavia sanojakaan ole juurikaan. Ääntäminen on kuitenkin melko samanlaista.

Uralilaisilla kielillä on seuraavia yhteisiä ominaispiirteitä:

1. Artikkelit puuttuvat. Uralilaisissa kielissä ei ole artikkeleita kuten englannin kielen a tai the, ja ruotsin kielen an ja ett. Poikkeuksena tästä on kuitenkin unkarin kieli johon kuuluu epämääräiset ja määräiset artikkelit egy, a ja az

2. Sanojen suvut puuttuvat, eli uralilaisissa kielissä ei sanoja ole luokiteltu maskuliinisiksi, feminiinisiksi tai neutreiksi, kuten monissa muissa kielissä

3. Monimutkaiset päätteet ja liitteet. Uralilaisissa kielissä sanoja taivutetaan paljon erilaisin päättein. Tällaisia päätteitä ovat esimerkiksi suomen kielessä:

-verbien taivutus istun, istut, istuu…

-sijataivutukset katolla, katolta, katolle…

-omistusliitteet autoni, autosi, autonsa…

-liitepartikkelit kissalle, koiralta

4. Kieltoverbin käyttö taivutettujen sanojen kanssa. Uralilaisissa kielissä muodostetaan verbin kielteinen muoto taivuttamalla kieltosanan lisäksi verbi:

-emme mene, ette mene, eivät mene

Ugrilaisten kielten alaryhmässä taivutustapa on erilainen kuin muissa uralilaisissa kielissä. Samoin kuin joissain saamelaisissa kielissä taivutetaan eri tavalla.

5. Yhdyssanat, joita muodostamalla voidaan luoda kieleen edelleen uusia sanoja. Katto + pelti =kattopelti

Uusia ja kuolevia kieliä

Kielten määrittely ja luokittelu johonkin tiettyyn ryhmään on usein vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Esimerkiksi Tornionjokilaaksossa Ruotsin puolella puhutaan meän -kieltä. Se kuulostaa hyvin samanlaiselta suomen kielen ja etenkin peräpohjolan murteen kanssa. Sen uskoisi olevan nimenomaan yksi suomen kielen murre. Kuitenkin Ruotsissa ollaan eri mieltä, ja siellä meän -kieli on luokiteltu omaksi kielekseen jolle on myönnetty vähemmistökielen asema.

Tästä poikkeuksesta huolimatta yleisesti voidaan ajatella että yhteisen kirjakielen eri tavoin puhutut murteet ovat kuitenkin samaa kieltä. Tulee kuitenkin vastaan tilanteita joissa eri murteita puhuvat eivät ymmärräkään toisiaan, tai että murteet tulevat mukaan kirjoitettuun kirjakieleen. Kirjoitettu kirjakieli on kuitenkin yleiskieli jota käytetään esimerkiksi internetissä ja erilaisissa viihdesivusto -palveluissa. Joskus voidaan jo pohtia ovatko murteet niin kaukana toisistaan että niistä on alkanut muodostua aivan oma uusi kielensä. Esimerkiksi saamen eri kieliä on muodostunut tällä tavoin.

Uralilaiset kielet ovat pieni ryhmä ja puhujia on monilla ryhmän kielillä hyvin vähän. Yli miljoonaa puhujaa on vain unkarin, suomen ja viron kielillä. Nämä kielet pysyvät elinvoimaisina, mutta kaikki muut uralilaiset kielet ovat vaarassa kokonaan kadota, ja suorastaan erittäin uhanalaisia kieliä ovat mm. uumajansaame, vatja ja enetsi. Osa uralilaisista kielistä on jo kadonnutkin.