Koulutus vs. työelämä


Viime perjantaina oli Jyväskylän yliopiston kielten laitoksen alumnipäivä, johon myös minut oli pyydetty puhujaksi. Seminaariin osallistui paljon opiskelijoita, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja tein heille pikagallupin. Suurin osa nosti kätensä, kun kysyin, kuka opiskelee kahta tai useampaa vierasta kieltä. Kysyin myös, kenellä on sivuaine jostakin muusta kuin humanistisesta tiedekunnasta. Käsiä nousi vain harvakseltaan.

Salaa toivoin näkeväni valtaisan käsimeren. Soisin useamman humanistin opiskelevan muiden tiedekuntien aineita, koska monialaisista osaajista on pulaa yrityksissä – jopa meidän alallamme.

Yhä edelleen valtaosa kielten opiskelijoista opiskelee vain kieliä ja muita humanistisen tiedekunnan oppiaineita. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, tuleehan osasta varmasti opettajia. Kaikki eivät kuitenkaan aio opettajiksi, vaan toivovat löytävänsä töitä yrityksistä.

On hienoa osata useita kieliä, mutta pelkälle kielitaidolle ja lingvistiikalle ei yrityksissä juuri ole käyttöä. Kielitaito antaa toki hyvän pohjan moneen ammattiin, mutta sen lisäksi pitää olla muutakin osaamista. Ensimmäisinä tulevat mieleen markkinointi, tietotekniikka ja talous. Parhaat työllistymismahdollisuudet ovat niillä, jotka hankkivat jonkin erikoisalan jo opiskeluaikana.

Vaikka kannatankin akateemista vapautta, on valtavaa tuhlausta kouluttaa ihmisiä työttömiksi. Niin humanistisen tiedekunnan kuin ainejärjestöjenkin olisi hyvä tehdä aktiivista ja jatkuvaa yhteistyötä yritysten kanssa, jotta opiskelijoiden työllistymishaaveiden ja työelämän välinen kuilu kaventuisi. Samalla yrityksillä olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, että sopivaa työvoimaa on saatavilla tulevaisuudessakin.

Mari Nokkonen-Pirttilampi

Mari Nokkonen-Pirttilampi

Olen kääntänyt ja kirjoittanut tekstejä työkseni vuodesta 1998. Kirjoittamisen lisäksi markkinointi on lähellä sydäntäni, ja nykyisessä työssäni yhdistyvät molemmat. Vapaa-ajalla nautin puutarhanhoidosta ja uusien asioiden oppimisesta.
Mari Nokkonen-Pirttilampi